Minä kuulemma hylkäsin heidät

Suhde vanhempiini ei niinkään sureta vaan ärsyttää. En oikeastaan tunne heitä kohtaan juuri mitään, koska he ovat elämässäni vain lasteni isovanhempina ja edustavat lähinnä todistajamenneisyyttäni, jota en lainkaan kaipaa. Ärsyyntyminen tulee siitä, että joudun silti olemaan heidän kanssaan tekemisissä pari kertaa vuodessa ja kohtaamaan heidän huonosti peitetyn ahdistuksensa. Koska ahdistus on järjetön ja perustuu epäeettisiin... Continue Reading →

Mainokset

Create a website or blog at WordPress.com

Ylös ↑